Aloitin blogin tänne osittain kokeilumielessä, mutta osittain siinä mielessä, että olin kyllästynyt nettipäiväkirjoihin, joita oli netissä jo kaksi. Ihmiset tunsivat minut ja tiesivät, että molempien päiväkirjojen takana olen juuri minä. Nyt kukaan ei tunne minua ja minun oikea nimeni ei ole Henri. Henri Alavus on kuitenkin hyvä nimi, sillä nimikirjaimista muodostuu "HA". Itseasiassa siinä ei ole mitään hauskaa. Ei edes "tekohauskaa". Ha.

Tässä kuitenkin ne pari runoa jotka otsikossa lupasin. Lupasin?

***

Lutherin pitkä leuka, tuijottaa
kuin vetäisi jotain palanutta keuhkoihin.
Olen murukahvisi backstagella.

***

Kaikki on kuin OK,
meidän kaikupohjamme,
Dolby Surround 5.1,
vanha sohva,
raskausarpesi turvalliset kuviot

***